Suomen tuleva menestys voi piillä oppivissa systeemeissä

Kansainväliset innovaatio- ja oppimisasiantuntijat Tim Logan ja Ray Ison sanovat, että Suomen kirkas tulevaisuus voisi löytyä nopeasti oppivista avoimista systeemeistä - tai ehkä enemmänkin niiden avulla. Kompleksiset ajat vaativat keskusjohtoista kontrollia kestävämpiä kehittämisen tapoja, joten nyt on aika kaivaa esiin maasta löytyvä loistava osaaminen ja menestyksekkäät esimerkit.

Oppimisvaikuttaja Tim Logan ja systeemiprofessori Ray Ison ovat tutkineet vuosina 2024-2025 suomalaista yhteiskuntaa yhteiskunnan oppimisen ja hallinnon tulevaisuuden näkökulmasta. He halusivat selvittää, millaisia ilmiöitä yhteiskunnassamme tällä hetkellä on näkyvissä oppimisen ja hallinnon näkökulmasta - ja mitä ehkä muut maat voisivat meistä oppia. Juttelimme Tim Loganin kanssa tutkimustyöstä, jonka julkaisu on ilmestymässä syksyn 2025 aikana.

Suomi etumatkalla avoimissa oppivissa systeemeissä

Kun talous- ja maailmantilanne haastaa organisaatioita monenlaisista kulmista, on kiinnostavaa kuulla, millaiselta Suomen tilanne vaikuttaa ulkopuolisista tarkkailijoista ja systeemiammattilaisista. Mitä kilpailutekijämme voisivat suhteessa muihin olla, kun tulevaisuuden menestystä rakennetaan? Mitä meidän kannattaisi seuraavaksi olla tekemässä?

“Teidän kilpailuetunne on, että olette maana edellä avoimissa oppivissa systeemeissä”, sanoo Tim Logan. 

“Vaikka kovat ajat ovat johtaneet uudelleen keskittämiseen ja kontrollin tiukentamiseen monessa asiassa, teillä on olemassa oleva ekosysteemi avoimien oppivien yhteisöjen rakentamiseen, ja tätä on koeteltu ihan koulutusjärjestelmän virallisilla keskeisillä tahoilla”, Tim Logan jatkaa. “Teillä on olemassa eri puolilla yhteiskuntaa osaamista avoimista kehittyvistä systeemeistä, eikä tarvitse kuin yhdistää pisteet niin käsissä on todellinen kilpailuetu.”

Maailmaa ei voi johtaa kuin konetta

Mistä avoimissa oppivissa systeemeissä puhutaan käytännössä? - Esimerkiksi Queenslandin osavaltion hallitus Australiassa alkoi palkita henkilöstöään oppimisesta ja oppien jakamisesta tulosten palkitsemisen sijaan. Tämän tuloksena rakenteellisia esteitä saatiin pintautettua ja purettua huomattavasti normaalitilannetta vauhdikkaammin, ja hallinnon kyky yhteiskunnan kompleksisten ongelmien ratkaisemiseen parani.

Ajatuksena on, että kun nyky-yhteiskunnissa kehityksen tahti on huima ja tuntemattomien tekijöiden ja täysien yllätysten määrä korkealla, oppivat vertaissysteemit ovat resilientimpi tulevaisuuden kyvykkyyksien pohja kuin keskusjohtoiset, tuloksiin keskittyvät organisoitumisen tavat. Yleensä tätä selitetään sillä että useammat silmät näkevät enemmän kuin yhdet, ja joukkojen äly löytää sopeutumisen keinoja laajalla skaalalla.

“Maailma ei ole kone”, Tim Logan tiivistää. “Siksi emme voi myöskään johtaa sitä kuin konetta.”

Avointa yhteiskehittämistä helposti suitsitaan kovina aikoina

Käytännössä Tim Logan ja Ray Ison haastattelivat n. 12 kk kestäneessä tutkimustyössään joukon suomalaisia asiantuntijoita hallinnon piiristä, think tankeistä ja tutkijoiden joukosta, ja järjestivät alustavien löydösten perusteella Helsingissä kaksi keskustelufoorumia jotka syvensivät keskustelua pääteemojen ympärillä.

Yksi päälöydöksistä oli, että Suomesta löytyy paljon innostusta esim. kokeilemalla kehittämisen, mahdollistavan hallinnon ja oppivien systeemien ympäriltä. Tulokset ovat hyviä esim. paikallisten yhteisöjen osallistamisessa kokeilemiseen.

Toinen ja edelliseen liittyvä havainto oli, että kovina aikoina avoimesta yhteiskehittämisestä on tapana siirtyä keskusjohtoisempiin ja kontrolloidumpiin tekemisen tapohin, ja näin koetaan Suomessakin nyt tehdyn. Tämä ei ole täysin ongelmatonta:

“Kontrollin paradigmoihin palaamisella on yleensä tapana hyödyttää niitä tahoja jotka ovat itse kontrollimekanismien kahvassa,” Tim Logan huomattaa.

Kolmantena Logan ja Ison havaitsivatkin, että suomalaista ajattelua leimaa helposti tietynlainen auktoriteettiusko myös oppimisessa. “Keskusteluissa oli paljon esillä ihmisten muodollinen kouluttaminen ja valmennus - ihan kuin ihmiset eivät tietäisi tarpeeksi ja koulutus muuttaisi kaiken. Se on kiinnostava löydös maasta joka on kuitenkin oppivien vertaissysteemien edelläkävijä,” Logan nostaa.

Suuremmalla osallistamisella enemmän variaatiota ratkaisuihin

Tim Logan kuitenkin nostaa avoimet oppivat systeemit nimen omaan kovien aikojen ratkaisuksi. “Väitän että nyt eletään aikoja, jolloin nimen omaan tarvitsisimme enemmän moninaisuutta kun yritämme löytää ratkaisuja ja työkaluja käsillä oleviin haasteisiin,” hän sanoo. “Pienessä maassa päättäjät ja asiantuntijat helposti tuntevat toisensa, ja sitä kautta keskustelut alkavat tietyllä tavalla kiertää kehää.”

Tim Logan on kansainvälinen oppimisvaikuttaja, joka on mm. yksi School of Hopen tuottajista ja Future Learning Design -podcastin isäntä.

Suomessa onkin meneillään lupaavaa kehitystä joukkojen osallistamisesta päätöksentekoon. Esimerkiksi käy vaikkapa Sitran ja muiden tahojen fasilitoimat dialogit joissa etsitään ratkaisuja visaisiin ongelmiin yhdessä jopa aivan vastakkaisista keskustelupositioista käsin. Kiinnostavia löydöksiä on myös vaikkapa Sara Lindemanin ja Thomas Holmin (Leapfrog, Helsingin yliopisto, VTT) edelleen jatkuvassa projektissa, jossa tutkitaan isojen ihmisjoukkojen keskusteluiden analyysiä välineenä mahdollisten tulevaisuuksien ymmärtämisessä päätöksenteon pohjaksi.

“Monesti vaikuttaa että hajautetun ymmärryksen ja oppimisen kasvattaminen koetaan liian hitaaksi ja ennustamattomaksi tavaksi jatkaa kehitystä,” Tim Logan pohtii. Ehkä edellä esitetyt esimerkit kuitenkin osoittavat että aina näin ei ole, tai että hajautetusta ymmärryksestä on olemassa myös pikaversioita joita on nopea hyödyntää.

“Ehkä asian ydin on siinä, että oppivat hajautetut systeemit ovat rikkaudessaan kestävämpiä kun keskitetyt ja kontrolloidut vaihtoehdot. On hyvä muistaa, että vaikka kontrolliperustaisilla systeemeillä on etunsa esimerkiksi hyvin nopeissa tai yksinkertaisissa tilanteissa, kontrollissa on kuitenkin kyse paljolti illuusiosta,” Tim Logan huomauttaa.

“Kun tullaan esim. oman perheen muuttuviin nopeisiin tilanteisiin, suurin osa meistä siirtyy luonnostaan käyttämään kokeilemiseen ja oppimiseen perustuvia toimintatapoja.”

Etsitään hyvät esimerkit ja hyödynnetään niitä

Ehkäpä Suomessa olisi siis hyvä aika tunnistaa ja hyödyntää osaaminen, jota meillä on jo paljon nopeasta oppimisesta avoimissa systeemeissä. “On olemassa ihmisiä ja ja organisaatioita jotka jo operoivat menestyksekkäästi oppivalla lähestymistavalla. Nykyhetki hyötyisi näiden esimerkkien mekanismien ja tulosten paremmasta ymmärtämisestä.”

Osittain tällainen ymmärryksen kasvattaminen vaatii yhteistä kielimuurien ylittämistä - osaaminen kun on tällä hetkellä hyvin paljon hajautunut erilaisten koulukuntien välille. Esimerkkejä olisi löydettävissä yhtä hyvin startup-toimijoiden keskuudesta, systeemitutkimuksesta, innovaatiotoimijoilta, kokeilevasta hallinnon kehittämisestä kuin vaikkapa ketteryys- ja lean-kehityksestä. Mutta onneksi meillä alkaa olla jo käsillä välineitä, joilla tämäntyyppiset raja-aidat alkavat olla ylitettävissä.

2023 perustettu systeemiajattelun yhdistys SCiO Finland pyrkii jatkamaan Ray Isonin ja Tim Loganin tutkimustyön käynnistämää keskustelua Suomessa. SCiO on voittoa tavoittelematon asiantuntijayhteisö, joka keskittyy systeemiteoriaan, kybernetiikkaan ja kompleksisuusteoriaan perustuvien organisaatiokäytäntöjen kehittämiseen ja jakamiseen.

Linkki Ray Isonin ja Tim Loganin artikkeliin päivitetään tälle sivulle heti kun artikkeli on ilmestynyt.